6.9.05

Ainakin yksi tyytyväinen podcastingin kuuntelija

Radio on kasvanut korvaani kiinni. En erityisemmin välitä televisiosta, mutta ilman radiota tunnen oloni orvoksi. Ehkä olen ollut viime vuosina levoton siksi, että omat työni ovat pitäneet minut yhä tiiviimmin poissa radion äärestä.

Minusta radion ei tarvitse olla jukeboksi. Itse asiassa, sen ei pidä olla pelkkä jukeboksi. Siksi otinkin ilolla vastaan YLEn ensimmäiset podcasting-lähetykset, varsinkin kun lähetettävien ohjelmien lista vastasi aika täydellisesti omaa toivomuslistaani.

Latasin ensimmäiset ohjelmat soittimeen ja lähdin lenkille. Puhe ikuisista kysymyksistä rytmitti lenkkini aivan uudella tavalla. Ohjelmat, jotka olivat aiemmin täysin aikataulujeni ulottumattomissa, olivat minun. Juuri siinä hetkessä, jota itse pidän kaikkein rentouttavimpana ja tärkeimpänä.

Kaipaan puheradiota. Lauantaina palasin pitkän lenkin jälkeen kotiin, kroppa ekstaattisen väsyneenä ja mieli täynnä ajatuksia. Taidan vaihtaa kanavaa ja poistaa iPodistani kaikki turhat biisit.

0 Comments:

Lähetä kommentti

Links to this post:

Luo linkki

<< Home