15.11.05

Digikko nyt uudessa osoitteessa

Olen siirtänyt tämän viikon aikana kaikki vanhat postitukseni täältä Bloggerista Typepadiin, kun tämä palvelu ei enää pystynyt täyttämään omia blogaustoiveitani.

Löydät Digikon ja uudet postitukseni jatkossa osoitteesta http://pirkka.typepad.com/digikko/.

Jos olet pitänyt blogini lukemista, toivottavasti siirryt mukanani uuteen osoitteeseen!

14.11.05

Verkkomainonta vuonna 2006

Adverblog kirjoitti perjantaina 24/7-yhtiön nettimedian tulevaisuuden näkemyksistä vuodeksi 2006.

Arvaileminen on mukavaa, joten sekoitanpa minäkin soppaa ja heitän omat arvaukseni muutamaan aihepiiriin Suomen näkökulmasta. Näihin on sitten hyvä palata ensi vuonna ja jos hyvin käy, vaikka mukavasti sivaltaa minua väärin menneillä arvioilla.

Consumer-generated media will become increasingly attractive to advertisers

Tämä puoli kiinnostaa markkinoija myös meillä, ei ehkä vielä kansainväliseen malliin, mutta kuitenkin. Yllättävän moni näyttää kaipaavan lähinnä perinteisen verkkomainonnan ostamismahdollisuutta esim. blogeihin sen sijaan, että he miettisivät oikeasti uudenlaisia tapoja markkinoida verkossa.

Veikkaan, että vuoden 2006 aikana Suomeenkin aukeaa ensimmäinen blogimainosverkko.

Advertisers will continue shifting traditional ad spending to the Web due to increased Internet consumption and better targeting/reporting capabilities

Tapahtuu meilläkin. Verkkomainonnan kasvun takana ovat meillä olleet viime vuosina lähinnä uudet, verkkoon lähteneet markkinoijat, mutta uskoisin, että mitä tarkempaa kohdentamista, seurantaa ja raportointia verkkotoimijat tarjoavat, sitä enemmän myös perinteiset mainostajat alkavat allokoida budjettejaan verkkoon.

Itse uskon lisäksi, että kasvava nettipotti ei mene pelkästään perinteiseen verkkomainontaan, vaan yhä useammin firmat keskittyvät esim. omien palveluidensa parantamiseen sekä integroitujen kampanjakokonaisuuksien tekemiseen (jossa verkkomainonnan osuus ei välttämättä ole nykyistä suurempi).

Jos nettimediat lähtevät muuttamaan myyntitapojaan, voi nettimainonnan kasvuprosentti olla ensi vuonna vielä tämän vuotistakin suurempi. Muuten pyörimme ensi vuonnakin siinä 30 prosentin kieppeillä.

Advertisers, cable providers and interactive marketing experts will collaborate to address "The TiVo Effect"

Tämä on asia, josta me Dagmarissa olemme puhuneet paljon jo kuluneen vuoden ajan. Yleensä ottaen vastaus tuntuu kuitenkin olevan "Ei päde meillä Suomessa". Ei ehkä vielä, mutta jo pian. Vuosi 2006 pakottaa yhä usemman mainostajan pohtimaan tätä. Toivottavasti samaa tärkeää viestiä välittävät kaikki alalla toimivat, mainos-, media-, ja nettitoimistot.

Brand advertisers will drive the next wave of growth for the paid search market

Kun Google avaa oman toimistonsa Suomessa alkuvuonna 2006, jo aiemmin kasvukäyrällä ollut hakukonemarkkinointi sen kun paisuu. Vielä kun vuoden 2006 aikana Google käynnistää oman Local Search -palvelunsa, niin kentälle tulevat mukaan myös aiempaa voimakkaammin alueelliset mainostajat.

Best practices in localized mobile marketing will be perfected overseas in 2006

Jospa lähtisimme aluksi siitä, että mobiilimarkkinointi lähtisi vuonna 2006 meillä ensimmäistä kertaa kunnolla kasvuun? Uskon, että ensi vuosi voisi olla meillä aidosti ensimmäinen askel pois pelkästä tekstiviestimainonnasta kohti laajempia mobiilikokonaisuuksia.

Online advertisers will employ holistic targeting methods to deliver better results and reduce reliance on high-profile, high-CPM ad buys

Kohderyhmän aito ymmärtäminen tulee entistä tärkeämmäksi. Vuosi 2006 jää historiaan vuotena, jolloin useat verkkomarkkinoijat siirtyvät pois pelkästä perinteisestä verkkomainonnasta ja pyrkivät löytää tilalle uusia tapoja lähestyä suoraan kuluttajia.

Tämä johtaa myös siihen, että esimerkiksi blogosfääri tulee kiehumaan ensi vuonna markkinoijien kökköjen lähestymis- ja rekrytointiyritysten vuoksi.

Technology and better data access will transform online advertising success to a formulaic equation

Toivotan tällaisen yhtälön erittäin tervetulleeksi ja lupaan, että me Dagmarilla sovellamme sitä heti suomalaisille markkinoille, jos emme jo sitä ennen kehitä sitä itse.

9.11.05

Perinteinen mainonta tavoittaa huonosti aktiiviblogaajat

Törmäsin tänään netissä Intelliseekin jo aiemmin syksyllä julkaisemaan tutkimukseen, jonka mukaan kuluttajat luottavat yhä enemmän toisiltaan saamiinsa tietoihin ja suosituksiin.

Tämä ei varmasti yllätä ketään mainoskenttää seuraavaa, mutta toinen tutkimuksessa esille tullut piirre on minusta paljon mielenkiintoisempi.

Intelliseekin mukaan ne kuluttajat, jotka aktiivisesti skippaavat tv-mainoksia sekä blokkaavat nettimainoksia ovat myös muita todennäköisemmin niitä ihmisiä, jotka tuottavat aktiivisesti omia sisältöjä netin keskustelupalstoille ja blogeihin, sekä seuraavat toisten tuottamia sisältöjä.

Yhdysvalloissa on todellakin siis jo syntynyt ryhmä, jota on vaikea tavoittaa perinteisellä tv- ja nettimainonnalla. Meilläkin tätä on jo ounasteltu jonkin aikaa, ja tietyt tutkimuksetkin tätä puoltavat.

Onkohan siis aktiivisin osa suomalaista blogosfääriä niitä, jotka ovat jo ottaneet mainosblokkaukset ja flash-estot käyttöönsä? Oma arvaukseni on, että asia olisi näin.

8.11.05

Digitaalista kansalaisaktivismia

Steve Rubel kirjoitti tänään yhdestä merkittävästä käyttäjien tuottamien sisältöjen kasvun tuomasta piirteestä: Mitä enemmän ihmiset keskustelevat eri palstoilla ja blogeissa yrityksistä ja brändeistä, sitä suurempi osa hakukoneen tuloksista vie kuluttajien kirjoittamiin sisältöihin.

Yhdysvalloissa BusinessWeekin Top 100 brändien hakutuloksista jo 39 % koostui blogien ja keskustelupalstojen sisällöistä. Meillä tulokset (ja siis myös verkossa brändeistä keskusteleminen) on vielä vähäisempää.

Pikaisesti Googlella testaten (hakusanoilla Sonera, Helsingin Sanomat, Volvo) sadan ensimmäisen hakutuloksen joukosta vähän alle 20 % johti kuluttajien kirjoittamiin sisältöihin. Nämäkin hakutulokset löytyivät usein 100 tuloksen listalta loppupäästä (toisin kuin viime kesän surullisessa Ravintola Lehtovaaran tapauksessa).

Suomalaisten kuluttajien kirjoittamat sisällöt näyttivät pikaisen silmäilyn perusteella myös olevan melko laimeita: Ainakaan yhteenkään Vihaan-tätä-brändiä -tyyppiseen kommenttiin en törmännyt. Yhdysvalloissa on Rubelin viittaaman tutkimuksen mukaan jo 16 000 brändin lyttäämiseen keskittynyttä sivustoa, joissa yksittäiset kuluttajat ovat päättäneet ottaa ohjia myös omiin käsiinsä.

Vastaaviin suomalaisiin sivustoihin olen törmännyt harvoin, mutta uskon ja toivon, että nettikeskustelu- ja blogaustaitoiset aktiiviset kuluttajat tulevat meilläkin hyödyntämään tätä vaihtoehtoa (lisää Kuluttavan elämän -kaltaisia sisältöjä, kiitos!). Ei nyt ehkä tarvitse aivan vihasivustoa perustaa, mutta mielestäni hyvin perustellut ja kirjoitetut kommentit yritysten toiminnasta ja tuotteista täydentäisivät hyvin ainakin omaa tiedonetsintääni.

Mitä enemmän me keskustelisimme ja kirjoittaisimme verkossa yrityksistä, heidän tuotteistaan sekä palveluistaan ja linkittäisimme tätä tietoa eteenpäin, sitä useammin muut kuluttajat tulisivat löytämään verkosta muutakin kuin vain yrityksen tarjoamaa tietoa. Se olisi minusta hyvää, digitaalista kansalaisaktivismia.

Ehkä jonkin ajan kuluttua hyvä merkki tulee olemaan se, jos yrityksestä tai tuotteesta tietoa etsiessä ei törmää negatiivisiin kuluttajapalautteisiin ja -kommentteihin. Hiljaisuus on merkkinä siitä, että yritys on hoitanut asiansa hyvin.

Pitäisikö pistää pystyyn hyvääpalvelua.com ja huonoapalvelua.com?

7.11.05

Blogaamisen motiiveista ja luotettavuudesta

eMarketer'in viime perjantaina julkaistu tutkimus (luettavissa 4.12.2005 saakka) blogeista, niiden ylläpitomotiiveista ja uskottavuudesta on mielenkiintoista luettavaa.

Toisin kuin aiemmin on sanottu, tämän tutkimuksen mukaan me blogaajat emme blogaa pelkän sanomisen innosta.

Vaikka reilut 31 % kyselyyn vastanneista sanoo bloginpidon pääsyyksi pyyteettömältä kuullostavan omien ajatusten kirjaamisen, lähes 34 % sanoo ylläpitävän blogiansa, koska he haluavat näkyvyyttä oman alansa auktoriteettinä.

Itse uskon tähän tulokseen, varsinkin jos tutkimuksen "oma ala" käsitetään laajasti. Jäin miettimään tarkemmin myös omaa "pyyteettömyyttäni".

Minusta ihmisluontoon kuuluu hyväksynnän ja arvostuksen tavoittelu. Ainakin minun olisi vaikea perustella itselleni blogin ylläpitämistä, jos en kokisi omia ajatuksiani edes sen verran tärkeiksi ajatusaihioiksi, että kaipaan niille taustatukea ja kommentointia. Ja kukapa ei pitäisi arvostuksen osoituksista, silloin harvoin kun niitä tulee?

Myönnän siis, että en ole blogaamisessani pyyteetön ja voin tulla asian kanssa ulos kaapista: Kirjaan siis ajatuksiani, mutta haluan myös pientä näkyvyyttä. En kai muuten tekisi tätä julkisessa verkossa.

Toinen tutkimuksen mielenkiintoinen aihe kysymys blogien luotettavuudesta: Onko yritysblogi vai yksittäisen työntekijän ylläpitämä luotettavampi kuin toinen.

Yritysblogeihin suhtautuminen jakoi vastaajat kahteen, lähes yhtä suureen ryhmään. Hitusen yli 50 prosenttia vastaajista piti yritysblogjea melko epäluotettavina tai kaikkinensa epäluotettavina ja täysin vastakkaista mieltäkin oli jotakuinkin samankokoinen ryhmä.

Mutta jos blogaajana on yksittäinen työntekijä, hänen bloginsa koetaan reilusti yritysblogia luotettavammaksi. Peräti 77 prosenttia piti työntekijän ylläpitämää blogia luotettavana, epäluotettavuuden jäädessä reiluun 22 prosenttiin.

Jos olettaisimme samojen tulosten pätevän myös Suomeen, on edessä väistämättä kysymys siitä muuttuisiko oma bloginikin epäuskottavammaksi, jos tätä julkaistaisiin Dagmarin verkkopalvelussa? Ja olenko myös epäluotettavampi, kun myönnän motiivien olevan muutakin kuin vain pyyteettömiä?

Oletko sinä pyyteetön blogaaja?

3.11.05

Blogien merkittävyydestä

Me monenlaisista uusista tekniikoista ja härveleistä innostuvat blogaajat emme varmasti ole aina parhaita näkemään ja kertomaan sitä, mikä näissä blogeissa nyt muka niin kummallista on. Tässä blogihuumassa näyttää taas kerran siltä, että tekniikka ja muoto meinavat mennä todellisten merkitysten ohi.

Kyllä, kaikki puhuvat blogeista. Kyllä, kaikki niitä perustavat. Kyllä, havaittavissa on huumaa.

Ei siis ihme, etteivät kaikki toimittajatkaan pysty näkemään, mikä tässä uudessa digimaailmassa nyt niin merkittävää on. Ei tärkeintä todellakaan ole blogi. Ei tärkeää ole se, että omakustanne elää, kuten Matias Erkkilä kolumnissaan kirjoittaa (hänen edellistä Blogit ovat kuolleet -kolumnia en edes viitsinyt kommentoida - se oli aivan kuin minä olisin kirjoittanut, että Kolumnit ovat kuolleet).

Jos blogimaailman haluaa nähdä vain omakustannemaailmana, niin ollos hyvä. Onhan tämä sitäkin. Olisin ennenkin voinut julkaista itse omaa lehdykkääni, tulostaa sen ja jaella. Mutta en olisi varmasti kovasta työskentelystäni huolimatta saanut sille 600 lukijaa viikottain.

Jos on halua, kuka tahansa pystyy varmasti näkemään blogien taakse. Ehkä jopa toimittaja, joka haluaa puolustaa omaa asemaansa merkittävänä portinvartijana.

Ennen oli maailma, jossa toimittaja saattoi pitää vain itseään pätevänä päättämään, mikä on tärkeää. Siinä maailmassa hän saattoi myös ylläpitää illuusiota, että vain hän olisi pätevä sisällöntuottaja, jonka kaikki tuotokset ovat puolueettomia ja tasapainoisia.

Portinvartijoita meillä tulee olemana jatkossakin, mutta yhä suurempi joukko ihmisiä haluaa ja kaipaa myös valtamediasta poikkeavia mielipiteitä. Jos niitä eivät valtamediat tarjoa, sen tekevät ihmiset itse. Ennen se tehtiin omassa naapurustossa, nyt netissä. Ja netti vie parhaimmillaan viestiä vauhdikkaasti eteenpäin, myös uusiin tuttavapiireihin.

Kuluttajien tuottamien sisältöjen lyttääminen periaatteella "kuka tahansa voi kirjoittaa sinne mitä tahansa paskaa" on myös käsittämätöntä ihmisten medialukutaidon vähättelyä (en nyt viittaa Erkkilän kolumniin).

Itse uskon ennemminkin siihen, että uudet matti meikäläisten tuottamat mediat kasvattavat ennakkoluulottoman yleisön, joka suhtautuu terveen kriittisesti kaikkiin mediasisältöihin. Siinä tulevat tutisemaan ennen kaikkea perinteinen media, politiikot ja markkinoijat, joilla on yhä vakaa usko siihen, että vain heillä on hallussaan Se Totuus.

Tärkeintä tässä nykyisessä blogihuumassa ei mielestäni todellakaan ole itse blogi, vaan dialogin merkityksen ja aktiivisten ihmisten roolin kasvaminen. Jos samaan lopputulokseen päästään jollain muulla kuin blogilla, niin hieno homma.

Blogi voi muotona ehkä joskus kuolla, mutta se ei tapa sitä merkittävää muutosta, mikä nyt on tapahtumassa: Ihmisten ei enää tarvitse tukeutua vain valtamedioiden ja markkinoijien mielipiteeseen.

1.11.05

Kaikki tieto yhdestä paikasta

Viime viikon lopulla Poynter uutisoi MSN:n Alankomaissa lanseeraamasta bottipalvelusta. Kun lisäät omalle Messenger kaverilistallesi palveluita tarjoavien yritysten botteja, voit helposti kysyä siltä keskustelujen lomassa vaikkapa viimeisimmät uutisotsikot tai pankkitilisi saldon.

Pidän näitä Messengerin botteja hyvänä testiaskeleena kohti medianeutraalia julkaisumaailmaa, jossa käyttäjä todellakin voi itse valita mitä välinettä hän haluaa käyttää ja mitä tietoja hän sinne haluaa. Kaikki tieto yhdestä paikasta -konsepti näyttää oikeastikin pikku hiljaa toteutuvan.

Haastavinta tulee olemaan palveluntarjoajien ja sisällöntuottajien rooli: Heidän tarjoamansa tiedon olisi taivuttava moneen eri muotoon ja kanavaan. Perinteisesti he ovat itse valinneet missä kanavassa he tietoaan tarjoavat ja kuluttajien on täytynyt tähän sopeutua.

Tämä oikeus palveluntarjoajilla ja sisällöntuottajilla on tietenkin myös tulevaisuudessa, mutta jos MSN:n botin kaltaiset palvelut osoittautuvat suurmenestyksiksi, on palveluntarjoajien ja sisällöntuottajien lähdettävä miettimään omia julkaisukanaviaan uusiksi. Tieto ja palvelu on tarjottava siellä, missä kuluttajat sitä aidosti haluavat.

Jäin itse vai miettimään sitä, että jos käyttäjän ei enää tarvitse poistua Messengeristä edes tarkistamaan viimeisiä uutisia, pankkitilin saldoa tai muuta, onko silloin kyseessä ihmisten totaalinen laiskuus vai briliantti palvelu. Siitä en ole vielä aivan varma.

Se on kuitenkin selvä, että MSN tästä ainakin nettoaa.

(Samasta aiheesta löytyy keskustelua mm. tuhatsanaa.net'issä)

30.10.05

Yhteisöllisyyden paluu

Joskus muutoksia on vaikea huomata, vaikka ne kuinka tarjoiltaisiin hopealautasella kauniisti aseteltuna. Mutta jos muutokset on selkeästi kirjoitettuna, ymmärtäminen sujuu paljon helpommin.

Tänään Kirjamessuilla käteeni tarttui Yhteisöllisyyden paluu -teos, joka jo lyhyen selailun jälkeen puki hyvin sanoiksi sen haasteen, joka monilla yrityksillä verkkomaailmassa vielä nykyisin on.

Kaikki sai alkunsa jo 1990-luvulla, kun yritykset ja mediat alkoivat rakentaa omia verkkopalveluitaan. Silloin sen rooliksi tuli yleensä tarkentavan lisätiedon antaminen. Omalle saitille heitettiin kaikki tieto kaikesta mahdollisesta ja verkko nähtiin tukimediana muille kanaville.

Yllättävän monelle yritykselle verkko on vieläkin tällainen yleisen tiedon hautausmaa. Nämä yritykset rakentavat palveluitaan it-projekteina, jossa tärkeintä on hyvä julkaisujärjestelmä (joka onkin erittäin tärkeä asia, ei siinä mitään).

Tällaiseen informaatiokeskeiseen ratkaisuun on helppo päätyä, jos ei ole huomannut viimeisten vuosien kehitystä, joka on vienyt verkon tiukasta tietokeskeisyydestä kohti sosiaalista kanssakäymistä ja yhteisöllisyyttä.

Tietoa verkosta etsitään yhä niin kuin ennenkin, mutta nyt sitä myös jaetaan, linkitetään, vaihdetaan, arvioidaan ja siitä keskustellaan. Monille verkko on jo nyt ennen kaikkea sosiaalinen paikka, kun illat kuluvat pelaten nettipelejä, meseillessä tai jutellessa Skypessä.

Tällaisessa maailmassa voittajia tulevat verkossa olemaan ne yritykset, jotka ovat oivaltaneet sosiaalisen kanssakäymisen ja yhteisöllisyyden kaipuun. Ne menestyvät, jotka tekevät tiedostaan sosiaalisen kanssakäymisen valuuttaa.

Suosittelen lämpimästi Yhteisöllisyyden paluu -kirjaa, josta löytyy esimerkiksi Ilkka Tuomen mainio artikkeli Yhteisöllisyyden paluu tietoyhteiskuntaan. Viisaan miehen viisas kirjoitus, jolle nämä pohdinnat eivät tee oikeutta.

Verkkomainonnan todelliset panostukset?

Kirjoitin jokin aika sitten siitä, kuinka Iso-Britanniassa netti ohitti panostuksissa jo ulkomainonnan. Samalla voivottelin sitä, kuinka meillä Suomessa ollaan kovista kasvuprosenteista huolimatta reilusti monia muita Euroopan maita jäljessä. Vai ollaanko?

Virallisia tilastoja mainonnan määrästä kerää TNS Gallup. Heidän kotisivuiltaan löytyy myös listaus (klikkaa oikean reunan medialuettelolinkkiä) niistä medioista, joiden ilmoittamista summista verkkomainonnan viralliset panostustiedot lasketaan.

Lista on melko kattava, mutta siltä puuttuu muutama merkittävä peluri ja paljon pieniä toimijoita.

Sillä ei esimerkiksi ole MSN:n palveluita, jotka yhdessä muodostavat Suomen toiseksi suurimman verkkopalvelukokonaisuuden. Siellä ei ole White Rabbitin myymiä nuorisosaitteja, jotka ovat hyvin monien nuorille suunnattujen verkkokampanjoiden ydintä (ja nuorillehan netissä on perinteisesti kampanjoitukin). Sieltä puuttuvat myös vaikkapa Googlen hakusanamainonta sekä lehtitalojen saitit.

Osinhan seurannan ongelmana voi olla se, että isot kv-firmat eivät saa ilmoittaa maakohtaisia lukujaan ulospäin. Mutta sehän ei estä meitä laskemasta oman datamme perusteella kuinka paljon Dagmarin kautta ostetusta nettimainonnasta menee nykyseurannan ohi.

Tulos yllätti ainakin minut. Dagmarin kautta ostetusta verkkomainonnasta noin kolmannes ei näy nykyisissä verkkomainonnan panostustiedoissa. Ja nyt puhumme pelkästä mainonnasta, emme esim. näkyvyydestä nettihakemistoissa.

Sovimme yhdessä muiden mediatoimistojen netti-ihmisten kanssa, että hekin tarkistavat omat lukunsa, jotta voisimme tehdä yhdessä arviota verkkomainonnan todellisimmista panostuksista.

Eivät keräämämme panostusluvutkaan varmasti tule päätä huimaamaan, mutta todellisuudessa nettimainonnan osuus koko mediakakusta on reilusti nykyistä tietoa suurempi. Ei se ehkä meillä ole vielä ulkomainontaa ohittanut, mutta ainakin se hengittää paljon nykyistä tiiviimmin sen niskaan.

24.10.05

Dialogiosastosta ratkaisu?

Eräs asiakas esitti palaverissa minulle tärkeän ja hyvän kysymyksen: "Onko jotain estettä sille, ettemme voisi hyödyntää asiakaspalveluhenkilöstöämme uudenlaisen dialogin käymiseen?"

Useilla yrityksillä on palkattuna paljon henkilöstöä asiakkaiden kanssa käytävää dialogia varten. On asiakaspalvelua, kuluttajapalvelua, puhelinpalvelua ja muillakin nimillä kutsuttuja osastoja, mutta silti päällimmäisenä ongelmana tuntuu olevan se, etteivät yritykset tunnu olevan aidosti valmiita dialogiin. Perinteinen yksisuuntainen viestintämalli tuntuu välillä olevan aivan liian syvälle juurtunut kulttuuriimme.

Näitä asioita viime viikkoina pohtineena olinkin erittäin iloinen, kun Jaffe Juice ohjasi eteenpäin Hespoksen erinomaiseen keskustelun aloitukseen, jossa hän hahmottelee yrityksille erillistä dialogiosastoa: Mitä esteitä sen rakentamiselle on ja millainen rakenne tällaisella osastolla voisi olla.

Ideaalimaailmassahan asiantuntijat osallistuisivat tärkeimpiin keskusteluihin itse, mutta meidän työkulttuurimme tuntien epäilen harvan suomalaisyrityksen olevan valmis tähän. Se on sääli, sillä eihän dialogia käydä itse dialogin, vaan oppimisen vuoksi. Parhaimmillaan dialogi antaa paljon uusia eväitä omaan työhön.

Koska en usko asiantuntijoiden saavan ainakaan kovin nopeasti siunausta työajan käyttämisestä dialogiin, ajatusta erillisestä dialogiosastosta tai asiakaspalvelun jalostamisesta dialogiostastoksi kannattaa ainakin hersytellä. Hespoksen kirjoitus herätti minussa ainakin pari kysymystä.

Ensiksikin: Kenen tahansa, joka käy yrityksen nimissä dialogia eri sidosryhmien kanssa, on tiedettävä paljon yrityksen kehityksestä, tuotteista, historiasta ja kaikesta muusta mahdollisesta. Hänen on myös osattava ilmaista itseään suhteellisen selkeästi, mutta aidosti omana itsenään. Voisiko siis nykyiset asiakaspalveluhenkilöt kouluttaa dialogihenkilöiksi?

Dialogiosaston työntekijöiden olisi periaatteessa oltava todellisia yleisasiantuntijoita. Toisaalta, luulisi nykytekniikan mahdollistavan tehokkaan tiedon jakamisen ja löytämisen. Työntekijöiden tulisi siis tietää yrityksen asiat yleistasolla, heidän olisi osattava etsiä tarvittavat lisätiedot (tai oikeat henkilöt) ja kyettävä ilmaisemaan nämä asiat eteenpäin. Tämän jälkeen heidän tulisi osata koostaa dialogissa käydyt asiat niin, että niistä voidaan jalostaa yritykselle kehittämisen työkaluja.

Itse asiassa, suurin osa asiakaspalveluhenkilöistä tekee juuri tätä työkseen jo nyt. En usko, että osaamisen vaatimus nousisi liian merkittäväksi esteeksi. Ennemminkin näen ongelmaksi mitattavuuden.

Perinteisestihän yrityksissä tehdään sitä, mitä on määritelty mitattavaksi. Asiakaspalvelua on mitattu vaikkapa hoidettujen puheluiden määrällä, vastausajalla, myynnin generoinnilla jne. Mutta miten tulisi mitata dialogia käyvän henkilöstön arvoa yritykselle? Miten tällaiseen osastoon satsaaminen tulisi perustella johdolle?

Itse en näin äkkiseltään osaa näihin kysymyksiin vastata. Uskoisin, että ratkaisu voisi löytyä viestinnän mittareista, mutta kaikella kohtuudella (ja itsekin JY:n yhteisöviestinnän kasvattina) tiedän, etteivät viestijät ole perinteisesti olleet parhaita oman toimintansa mittaajia. Mutta näitä mittareita jään nyt pohtimaan ja otan kyllä hyvät ehdotukset dialogin mittareista innolla vastaan!

Muistaen esimerkiksi edellisen työpaikkani TNT:n asiakaspalvelun ja heidän toimintamallinsa, uskon haasteista huolimatta, että monilla yrityksillä on olemassa jo innostunut, osaava ja asiantunteva henkilöstö, joka pystyisi aloittamaan dialogin käymisen. Mutta ennen kuin löydämme hyviä toimintamalleja ja mittareita, ajatus dialogiosastosta tuskin konkretisoituu.

20.10.05

Mustaa makiaa

Verkkomainontaa on perinteisesti totuttu mittaamaan klikeillä, klikkiprosenteilla ja mediahinnoilla (kuinka paljon tuhannen eri kontaktin saavuttaminen tuli maksamaan). Jos mainostajan monimediallisista toimenpiteistä on päästy tekemään laajempaa kampanjatutkimusta, on verkko jäänyt usein huomioarvoiltaan hännille. Lähes kaikki muistavat nähneensä kampanjan televisiossa ja sanomalehdissä, vain harva netissä.

Siksi olikin mielenkiintoista päästä osallistumaan IAB Suomen (jonka hallituksessa istun) loppukevään ja alkukesän Musta Makia -kampanjakokeiluun, jossa testattiin millaisia vaikutuksia saadaan aikaan pelkällä verkkomainonnalla.

Kampanjan tulokset (TNS Gallupin tutkimat) julkistettiin tänään IAB:n aamiaisseminaarissa ja niiden tulisi huomenna luettavissa myös IAB:n sivuilla. Tuloksista kannattaa nostaa esiin pari mielenkiintoista kohtaa.

Merkittävintä oli mielestäni se, että kuukauden kampanja (panostus nettikampanjaksi suuri 120 000 euroa) nosti uuden makkaratuotteen tunnettuuden 38 %:iin kohderyhmässä 15-64-vuotiaat netin viikkokäyttäjät. Kilpaillulla päivittäistavarapuolella Musta Makia nousi yhden kampanjan avulla tunnettuudessa makkarabrändien tiukkaan keskikastiin.

14 % kohderyhmästä ilmoitti olevansa halukas ostamaan tuotteen. Tätä voi pitää erittäin hyvänä tuloksena, kun otetaan huomioon, että salmiakkimakkara ei ehkä kaikkien mielestä edes ole ajatuksena houkutteleva.

Mutta mikä hauskinta: Niistä, jotka sanoivat tunnistaneensa kampanjan 27 % muisti sen netistä, mutta 15 % sanoi nähneensä Mustan Makian mainontaa televisiossa, 13 % iltapäivälehdessä ja 12 % sanomalehdessä. Aika hyvin pelkältä nettikampanjalta.

Kannattaa ehdottomasti tutustua Mustan Makian tuloksiin, kun ne huomenna julkaistaan!

18.10.05

Entäs jos ne onkin eri mieltä?

Huonot esimerkit ovat usein paljon palkitsevimpia ja opettavaisempia kuin hyvät. Siksi oli pakko tarttua mm. the Butt Ugly Weblogin käsittelemään Mediaviikon tapaukseen.

Verkkojulkaisun päätoimittaja kirjoittaa pääkirjoituksen, jossa hän kehuu uutta tekijänoikeuslakia. Ei siinä mitään, eri mielipiteitä maailmaan mahtuu ja niistä tulee voida kirjoittaa.

Lehdessä on ollut jo pidempään vapaa vastineoikeus, eli kuka tahansa on voinut jättää jopa nimettömänä oman komenttinsa lehden kirjoituksiin. Kun ottaa käsiteltäväkseen uuden tekijänoikeuslain kaltaisen aiheen, tulisi jo etukäteen ymmärtää, että se herättää erilaisia mielipiteitä.

Miten lehti sitten reagoi näihin mielipiteisiin? Poistamalla ne. Paavo Vasala kirjoittaa jutussaan:

"Pääkirjoitus on saanut runsaasti palautetta lukijoilta. Valitettavasti suuri osa teksteistä on ollut asiatonta ja jopa herjaavaa. Herjaus on Suomessa lain mukaan rangaistavaa, eikä Mediaviikko voi periaatesyistä julkaista asiatonta materiaalia. Osoittautui, että valtaosa palautteista oli lähetetty tekaistuista sähköpostiosoitteista ja nimimerkin suojasta, ikään kuin "nettinaamion takaa"."

Ikään kuin nimettömän palautteen antamisen mahdollisuus olisi lukijoiden vika. Se oli Mediaviikon vika, eikä siitä voi vierittää vastuuta muille.

Mutta olivatko viestit herjaavia, kuten Vasala kirjoittaa? Mikä mielenkiintoisinta, päätoimittaja ei ole nähnyt tarpeelliseksi reagoida mitenkään esitettyihin mielipiteisiin. Suurin osa vain napsaistiin pois kuin toivoen, että ne olisivat kadonneet bittien hautausmaalle.

Koska Mediaviikko poisti ne, niihin voi käydä tutustumassa Kasan sivuilla. Minun mielestäni suurin osa niistä oli aidosti itse asiaan keskittyviä, ei Paavo Vasalaa herjaavia.

Mediaviikon tapaus on hyvä esimerkki esim. yritysbloggaamista miettiville. Siitä tulisi ottaa opiksi ainakin kaksi tärkeää asiaa:

1. Jos pyydät lukijoilta palautetta ja mielipiteitä, et voi olettaa saavasi vain iloisia kommentteja, joissa sinua kehutaan hyväksi tyypiksi. Koska sinun kanssasi ollaan myös eri mieltä, ole valmis siihen.

2. Jos pyydät palautetta ja mielipiteitä, sinun on oltava myös valmis reagoimaan niihin. Jos verkkopalvelussa on dialogiin kannustavia elementtejä, on dialogia myös käytävä. On oltava valmis myös siihen, että dialogin käyminen vie aikaa.

Huonoin mahdollinen lopputulos on jutun herättämä pelkästään lukijoiden keskenään käymä dialogi, johon alkuperäinen kirjoittaja ei osallistu. Se näyttäytyy ulospäin ylimieliseltä ja lukijoista piittaamattomalta käytökseltä, enkä usko, että edes Mediaviikon päätoimittajalla on siihen varaa.

Hyvää mainontaa, kiitos

Koostin eilen yhtä palaveria varten pienen dokumentin siitä, millaiset nettimainokset meidän oman kampanjatietopankkimme mukaan toimivat muita paremmin. Tekemäni koosteen sisältö ei varmasti yllätä ketään, joka on joskus nettimainonnan parissa puuhannut.

Merkittävimpänä asiana voi pitää sitä, että ihmiset tykkäävät räplätä. Me pidämme siitä, että toimintamme vaikuttaa mainoksiin. Interaktiviisuutta sisältävät mainokset toimivat keskimäärin selvästi ei-interaktiivisia paremmin.

Toinen merkittävä tuloksia parantava asia on mainoksen sisältämä tarina. Jos verkkomainonnassa pystyy kertomaan yllättävän, viihdyttävän tai alan konventioita rikkovan tarinan, se nostaa mainonnan toimivuutta. Ei siis ole ihme, että videomainoksetkin toimivat verkossa erinomaisesti.

Yritin tänä aamuna löytää vielä hyviä, uusia kotimaisia mainosesimerkkejä koosteeseeni. Katsoin läpi suurimpien kotimaisten verkkopalveluiden etusivut ja osin alasivujakin, ja lopputulema oli melko surullinen: Saitti toisensa jälkeen mainospaikat olivat täynnä tylsiä animoituja printtimainoksia.

En löytänyt yhtään interaktiivista mainosta, jossa käyttäjän toiminta olisi vaikuttanut edes jollain tavalla mainonnan sisältöön (en pidä esim. laajenevaa banneria kovin interaktiivisena).

En löytänyt yhtään mainosta, jossa olisi kerrottu tarinaa (yleisimmät hinta- tai -40 % -viestit ovat enemminkin yksittäisiä lauseita kuin tarinoita).

En nähnyt yhtään mainosta, joka olisi pyrkinyt vaikuttamaan tunteisiini.

Loppujen lopuksi löysin yhden hyvän esimerkin, Ruotsista. Kiusaamista vastustavan kampanjan mainos täytti jokaisen tärkeän kriteerin. Se oli interaktiivinen, se kertoi tarinan ja se vetosi tunteisiin.

Jäin miettimään miksi verkko on meillä jäänyt pelkäksi taktisten ja tylsien hintaviestien promokanavaksi. Miksi verkko on kanava, jonne tulevasta mainoksesta ei olla valmiita maksamaan?

Uskon, että kaikki hyötyisivät paremmasta verkkomainonnasta.

13.10.05

Yhdet säännöt kaikille

Tänä syksynä on muutamakin media (esim. Ylioppilaslehti) ihmetellyt sitä, kuinka vaikkapa graffitin tekijät joutuvat korvaamaan "töhrynsä", mutta töhrivät yritykset eivät.

Samat säännöt näyttävät loppujen lopuksi pätevän myös yrityksiin. YLEn nuorille suunnattu Uutismixi-ohjelma kertoi eilen, että Music Television ja Puma joutuvat maksamaan laittomasta mainosliisteröinnistä parin tonnin sakot.

Firmat eivät siis töhri siistimmin kuin yksityiset. Yhdet säännöt kaikille on hyvä periaate katumainonnassakin, mutta toivoisin silti, että yksityisille julisteillekin löytyisi oma paikkansa katukuvassa.

Ei voi olla kenenkään etu, jos vain ne joilla on rahaa, pääsevät kertomaan viestinsä.

Apple otti ohjat

Apple lähti siis tekemään myös televisio-ohjelmille sen, mitä he olivat jo tehneet musiikille ja radio-ohjelmille: On-Demand -televisio-ohjelmat tulevat.

On mielenkiintoista, että suurimman askeleen netin kautta lähetettävissä on demand -ohjelmissa on ottanut Apple, eikä esimerkiksi suuret televisioyhtiöt. Toisaalta, televisioyhtiöllehän Applen kaltainen yhteistyökumppani on juuri sitä, mitä he ovat tarvinneet.

Netistähän saa Suomessakin jo katsottua tiettyjä ohjelmia, mutta iTunesin kautta ostettavat ohjelmat astuvat enemmän mobiili-tv:lle kaavailtuun muottiin.

iTunes-tv pyrkii siis täyttämään ns. kolmatta tilaa: matkoja, taukoja, odotushetkiä... Samoja hetkiä, joihin mp3-musiikki ja podcastingit ovat jo löytäneet tiensä. Nyt maksamalla $1,99 saat soittimeesi myös eilen esitetyn Täydellisten naisten -jakson.

Kun toimijana on Apple ja tukena jo huippusuosittu iTunes-kauppa, en ainakaan minä epäile, etteikö tästäkin tulisi huippusuosittua. Televisiota ajasta ja paikasta riippumatta - ehkä minäkin taas ehtisin katsoa tv-ohjelmia?

11.10.05

Luottamus

"Mutta miten ihmiset voivat verkossa tietää, kenen mielipiteeseen voi luottaa?" on muutamakin mainostaja parkaissut minulle, kun olen käynyt heidän kanssaan läpi keskustelupalsta- ja blogimaailmaa.

Aiemmin mainostaja pystyi sulkemaan itsensä hyvin kuluttajien keskenään käytyjen keskustelujen ulkopuolelle. Nyt netti on tuonut nämä keskustelut näkyviksi ja moni ihmetteleekin, miten niihin tulisi suhtautua.

Olen suureksi yllätykseni huomannut, että useiden mainostajien mielestä heidän mainontansa on luotettavaa, faktoihin perustuvaa ja uskottavaa, kun taas kuluttajien keskenään käymät keskustelut ovat jotenkin epäilyttäviä, sillä: "Siellä netissähän kuka tahansa voi sanoa ihan mitä tahansa." Niin voi, mutta se ei ole tärkeää.

Vaikka netissä kuka tahansa voi sanoa mitä tahansa, pettää markkinoija vain itseään, jos hän luulee ihmisten luottavan itseensä enemmän kuin toisiin kuluttajiin.

Mitä enemmän kuluttajat uivat informaatiotulvassa, sitä enemmän he yrittävät löytää omaa päätöksentekoa helpottavia välineitä. Verkossa käytävät keskustelut ovat vain perinteistä word-of-mouthia uudessa ympäristössä: Koska minä en ehdi käydä kaikkea informaatiota läpi, luotan toisten kokemuksiin vastaavista tilanteista.

Siinä missä mainonta, jopa hyvin informaatiopitoinenkin, on aina väistämättä yksipuolista, tarjoaa netti kuluttajille mahdollisuuden monipuolisempiin näkökulmiin.

Mainostajan on hyvä ymmärtää, että aivan kuten brändin rakentamisessa, niin netissäkin kuluttajien keskinäinen luottamus rakentuu vähitellen. Itse pidän blogien ja tiettyjen keskustelupalstojen vahvuutena myös vankkaa sisäistä kontrollia. Kun kuka tahansa voi halutessaan tuoda esille omasta mielestään parempia ja oikeampia faktoja, asia tarkentuu dialogin kautta.

Itse olen saanut muutaman skeptikon ymmärtämään asian esittämällä yksinkertaisen kysymyksen:

Luottaisitko itse enemmän kotiisi tulevaan sijoitusvakuutusta esittelevään suorapostitukseen vai sijoitusvakuutuksista käytävään, monipuoliseen nettikeskusteluun, jota olet jo pidemmän aikaan seurannut?

6.10.05

Wikitestiä

Paras tapa tutustua uusiin välineisiin on kokeilla niitä käytännössä. Itse olen Wikipedian aktiivilukija, vaikken itse ole vielä wikeillytkään.

Seth Godin ohjasi blogissaan tutustumaan Writeboardiin, ilmaiseen yhteisen editoinnin mahdollistavaan ohjelmaan. Luo dokumentti, kutsu ihmiset työstämään sitä ja seuraa muutoksia RSS-feedinä.

Kyllä tämä ensikokeilun perusteella aina Wordin kommenttilappuineen voittaa!

5.10.05

SVT:n tapa lähestyä blogimaailmaa

Mediatalot ja yritykset miettivät kovasti tällä hetkellä sitä, tulisiko niiden lähteä mukaan blogimaailmaan ja jos kyllä, niin millä tavalla.

Ruotsin SVT:n tapa on mielenkiintoinen. He kutsuvat Bloggat-palstalleen jo kokeneimpia blogaajia kommentoimaan uutismaailmaa.

SVT:llä eivät siis blogaa omat toimittajat, vaan he ovat lähteneet tilaamaan mielipidekirjoituksia sellaisilta blogaajilta, joilla kynä pysyy kädessä ja joilla on mielenkiintoisia mielipiteitä.

Tämä Blogimaailma kommentoi -tyyppinen lähestyminen toimii varmasti silloin, jos media haluaa pitää langat omissa käsissään. Se voi olla myös hyvä, turvallinen ensiaskel kohti laajempaa blogimaailmassa toimimisen ymmärtämistä.

Tärkeintä tässä minusta on kuitenkin se, että media haluaa lähteä laajentamaan mielipiteiden kirjoa.

(Via: Resume)

4.10.05

Netti ohitti ulkomainonnan

Otsikko ei ole tosin vielä totta Suomessa, vaan Briteissä. Näin kirjoittaa Clickz tänään. Brittimarkkinoilla verkko haukkaa artikkelin mukaan koko mainosbudjeteista nyt 5,8 prosenttia, kun meillä Suomessa jäädään reilusti alle 2 prosentin.

Vaikka nettimainonnan kasvuprosentit ovat Suomessa olleetkin viime vuosina reilun kolmanneksen luokkaa, ollaan meillä vielä reilusti jäljessä monia muita Euroopan maita. Osittain syynä on raportointi: Suomen luvuissa eivät näy esim. hakusanamainonta, mutta toinen selkeä syy nettimainonnan alhaiseen tasoon on kotimaisten nettimedioiden myyntitapa.

Siinä missä monissa muissa maissa (kuten Briteissä) mainonnan ostaja saa ostaa mainontaa näyttöpohjaisesti haluamallaan toistolla. Netissä tämä onnistuu, toisin kuin monissa muissa medioissa: toisto jää sopivalle tasolla ja mainonnan ostaja on tyytyväinen.

Meillä nettimainontaa joutuu ostamaan yleensä aikapohjaisesti. Ostat viikon paikan ja sillä selvä. Et pysty rajoittamaan toistoja, joten monin paikoin mainonnan toistot nousevat aivan liian korkeiksi. Parempaan lopputulokseen voitaisiin päästä ostamalla vaikka vain kolmannes viikon aikana kertyneistä näytöistä.

Pienemmätkin mainostajat voisivat päästä todellisille nettimainonnan paraatipaikoille. Esimerkiksi MTV3.fi:n etusivun jättibannerin listahinta on tällä hetkellä per viikko 9 500 € (tämän hinnaston (pdf) mukaan), joka on pienelle mainostajalle suolainen raha.

Parilla tonnilla sopiva määrä näyttöjä mahtuisi pienemmänkin mainostajan budjettiin. Mainostaja olisi valmis maksamaan hitusen enemmän mainonnasta, jossa toistot ja kontaktit ovat hyvin hallittavissa.

Luulisi, että tämä olisi mediankin intresseissä: Heillä olisi paljon enemmän myytävää kuin tällä hetkellä.

30.9.05

Vapaata lähdekoodia

Työkaverini lähetti minulle tänään linkin Jussi Vaisalan Mediaviikossa julkaistuun blogikolumniin. Itse en aivan tarkkaan ymmärtänyt mistä juttussa oli kyse - jos kyseessä oli ironia, niin täytyy taas kerran todeta, että se on vaikea laji.

Erityisesti jäin pohtimaan seuraavaa kohtaa:

"Entä puoliammattilaisten blogit? Ne, joiden ylläpitäjät osaavat kirjoittaa ja ovat asiansa tuntijoita omalla alallaan ja joiden blogeja ainakin lähimmät kaverit lukevat. Se, että jos oikeasti blogeissa on hyvää ja arvokasta sisältöä, on hieman hullunkurista antaa tämä tieto ilmaiseksi kaikille toisille."

Jätän huomiomatta puoliammattilais- ja asiansa tuntija -kommentit, sillä ne ovat selviä piikkejä esim. minua kohtaan. Sen sijaan Jussin lause ilmaisen tiedon jakamisen hullunkurisuudesta on sellainen, joka minullekin on muutaman kerran esitetty.

Minusta ilmaiseksi jaettujen tietojen tai mielipiteiden julkaisemisessa ei ole mitään hassua. Kyse on pikemminkin siitä, uskooko Open Source -maailmaan, vai perinteisempään, kaikkea tietoa panttaavaan yrityskulttuuriin.

Kyllä kai suurin osa meistä pikku skuubioissamme työskentelevistä ihmisistä haluaa ajatella, että olemme omassa työssämme miettimässä ja kehittelemässä täysin mullistavia ajatuksia ja asioita. Minäkin haluaisin, että omat ajatukseni olisivat niin mullistavia, että ne kannattaisi pimittää vain itselleen tai pitää firman sisäisinä asioina.

Mietin kuitenkin työssäni täysin samoja asioita kuin monet muut ympäri maatamme ja maailmaa. Omat ajatukseni ovat raakileita, joita täytyy testata. Minusta on paljon hedelmällisempää, jos saan kommentteja ajatuksiini myös muualta kuin omalta työpaikaltani, johon on kuitenkin kerääntynyt hyvin samanlaisen maailmankuvan omaavia ihmisiä.

Minä uskon, että avoimella vuorovaikutuksella päästään aina parempiin tuloksiin kuin ajatuksia panttaamalla. Ei täällä yrityssalaisuuksia paljasteta, mutta kuka tahansa, joka tätä blogia lukee (myös kilpailijat) voi varmasti päätellä, minkälaisia asioita olen työssäni parhaillaan miettimässä.

Ehkä Jussi Vaisala pitää tätä idealistisena ajatteluna, kuten hän blogissaan sanoo. Siitä huolimatta kehtaan julkisesti sanoa uskovani tulevaisuuden olevan enemmän Wikipedian kuin Britannican, tai ehkä jopa Linuxin kuin Microsoftin.

Tulevaisuus ei asusta yksittäisen toimiston pikkuskuubioissa ja neuvotteluhuoneissa.

27.9.05

Markkinoija blogimaailmassa

M&M-lehdestä pyydettiin mielipidekirjoitusta sen jälkeen, kun he olivat lukeneet asiakasjulkaisuumme kirjoittamani jutun (joka pohjautui tähän blogimerkintääni).

Tämä mielipidekirjoitus julkaistaneen tämän viikon perjantain lehdessä.

Tiedätkö mitä teistä puhutaan?
Nykyisessä digimaailmassa tärkeintä valuuttaa ovat linkit hyviin tarinoihin. Nasevasti perusteltu ja ajatuksia herättävä mielipide kulkee linkkinä nopeasti blogista ja sähköpostilaatikosta toiseen. Ennen nämä tarinat, kehut tai haukut, jäivät kahvipöydän ääreen. Nyt ne tallentuvat yhä useammin verkkoon muiden kuluttajien löydettäväksi, luettavaksi ja kommentoitavaksi.

Yrityksille nykyinen verkkomaailma blogeineen ja keskustelupalstoineen suorastaan tyrkyttää mahdollisuutta käydä dialogia eri sidosryhmien kanssa. Ennemmin tai myöhemmin aktiiviset verkkokeskustelijat alkavat myös odottaa yritysten reagoivan niistä käytäviin verkkokeskusteluihin. Millaisella yrityksellä olisi varaa jättää aktiivisten kuluttajien perustellut mielipiteet huomioimatta?

Markkinoijan tulisi olla tietoinen siitä, missä heistä keskustellaan, ketkä tätä keskustelua käyvät ja mitkä puheenaiheet herättävät eniten kiinnostusta. On tärkeää tunnistaa merkittävät keskustelut ja jo etukäteen päättää kuka niihin reagoi ja millä äänensävyllä. Reagoimattomuuskin on sallittua, kunhan sen tekee tietoisesti.

Blogimaailman yksi hienoimmista piirteistä on jatkuva vastineoikeus, jota kannattaa hyödyntää. Kannattaa kuitenkin muistaa, että vastineoikeuden käyttäminen tarkoittaa aina myös halukkuutta ryhtyä dialogiin.

Aidossa dialogissa osapuolet ovat tasavertaisia ja kumpikin haluaa kuunnella toisiaan. Se ei ole väittelyä, eikä sen tavoitteena ole toisen pään kääntäminen. Dialogissa ei ole voittajaa, vaan sen lopputuloksena keskusteluun osallistuvat saavat paremman näkemyksen siitä, miksi kumpikin osapuoli toimii niin kuin toimii. Samalla tämä arvokas tieto jää verkkoon muidenkin luettavaksi.


Tätä lyhyttä, alle 2 000 merkin mielipidettä kirjoittaessani mietin jälleen sitä, miksi suomalaiset markkinoijat tai yritysviestijät eivät ole lähteneet innokkaasti kokeilemaan siipiensä kantavuutta blogimaailmassa. Siinä missä mediatalotkin ovat pikkuhiljaa heränneet ja aktivoituneet, ovat markkinoijat vielä hiljaa.

Poikkeuksia ja kokeilijoitakin alkaa jo löytyä. Vaikkapa Punaisen Ristin nälkäpäiväblogi on mielestäni hyvä perusesimerkki siitä, milloin blogimuoto toimii vaikkapa kampanjoinnin muotona. Tällainen kampanjointi voisi toimia useille yrityksille ensiaskeleena kohti blogimaailmaa.

Tärkeintähän ei ole se, että kyse on juuri blogeista. Kun yrityksiltä vaaditaan yhä enemmän läpinäkyvyyttä ja inhimillisiä kasvoja, on suuren yrityksen osattava jalkautua ihmisten pariin ja käytävä aidosti dialogia eri sidosryhmien kanssa. Blogit voisivat olla yksi hyvä väline tähän.

Aivan toinen asia on sitten se, haluaako blogosfääri ottaa markkinoijat mukaan iloiseen joukkoonsa. Vastaanotto riipuu varmasti ainakin siitä, kuinka markkinoijat itse blogosfäärissä toimivat.

Itse suhtaudun ainakin hieman varauksella jenkkityyliseen markkinointiin, jossa markkinoija lahjoittaa blogaajalle tuotteita testattavaksi tai muuten vaan siinä toivossa, että hän kirjoittaisi niistä hyviä ja hauskoja juttuja blogiinsa. En tiedä, miten suomiblogaajat reagoisivat tällaisiin yritysten lähestymisiin - lopputulos voisi olla vähintäänkin mielenkiintoinen.

Mutta en voi uskoa, että kukaan blogaaja pahastuisi siitä, jos hän saisi jotain yritystä käsittelevään blogimerkintäänsä asiallisia, ei-saarnaavia ja aitoon vuorovaikutukseen perustuvia kommentteja myös sen yrityksen edustajalta, jota blogimerkintä koskee.

Oma uskoni on se, että blogaajilla ja yrityksillä ei ole tällä hetkellä vielä kovin aktiivista dialogia. Vai ovatko markkinoijat jo aktiivisesti mukana blogimaailmassa? Kuinka moni blogaaja on jo päässyt käymään palkitsevaa keskustelua yrityksen edustajan kanssa?

Edit 30.9.2005: Samoja asioita (ja osin kadehdittavan paljon selkeämmin!) käsittelee Matti Lintulahti Mediaviikon kolumnissaan. Itseäni erityisesti lämmitti blogimaailmaan astuville markkinoijille annettu selkeä ja yksinkertainen ohje: "Kuuntele, kuuntele, kuuntele". Hyvä neuvo aina kaikkeen viestintään.

25.9.05

Kuluttaja on aina väärässä, osa 2

Yritysmaailma ei totta vie ole vielä valmis kohtaamaan aktiivisia kuluttajia. Ja jos he yrittäväkin kohdata kuluttajia, on lopputulema usein jotain Legon kaltaista ajattelematonta brändihemmojen sähläystä.

Sama ajatus tuli taas mieleeni, kun luin ÄKT:n edustajan antamia lausuntoja siitä, ettei cd-levyjä ole oikeastaan edes tehty kuunneltavaksi vaikkapa tietokoneella. Visa Kopusta lainaten:

"Nyt pitää ymmärtää, että tietokoneella musiikin kuuntelu on extraa. Normaalisti musiikkia kuunnellaan autossa tai stereoiden kautta", Kyyrä sanoo ja jatkaa: "Jos nyt käytät jotain Linuxia tai Macia, kannattaa harkita ihan tavallisen cd-soittimen hankkimista".

Ei ihme, että ÄKT halusi tuon lausunnon poistettavaksi Tietokone-lehden nettisivuilta, sen verran järjetön se on.

ÄKT:n herran lausunto osoittaa jälleen kerran sen, ettei yrityselämä ole kovin ajantasalla nykyisen digimaailman kehityksessä. Se, että joku on joskus suunnittellut tuotteelle tai palvelulle jonkin käyttötarkoituksen, ei tarkoita sitä, etteivätkö aktiiviset kuluttajat keksisi niille aivan uusiakin käyttötapoja. Eivätkä monet ennen niin oudoista käyttötavoista enää edes ole niin epänormaaleja, kuten Tuija kirjoittaa.

Tätä kuluttaja-aktiivisuutta vastaan voi toki yrittää taistella, mutta ennen kuin on liian myöhäistä, kannattaisi myös miettiä, tulisiko omia toimintatapoja muuttaa.

Voi toki mennä sanomaan kuluttajalle, että hän on väärässä esim. halutessaan, että cd-levyt toimisivat myös mac-tietokoneissa. Toisena vaihtoehtona voisi vaikka olla kuluttajien ottaminen mukaan yrityksen tuotteiden ja palveluiden kehittämiseen.

Voisivatko tuhannet kuluttajat tietää tarkemmin omista tarpeistaan kuin firman omat tuotekehittelijät?

21.9.05

Mainos kännykkään, vain 99 senttiä!

Olin eilen puhumassa Suomen Suoramarkkinointiliiton järjestämässä mobiiliseminaarissa. Tupa oli täynnä, joka kertoo viime vuosien hieman rauhallisemman vaiheen jälkeen siitä, että markkinoijat alkavat jälleen innostua mobiilin mahdollisuuksista.

Mikäs siinä. Laitekanta uusiutuu vauhdilla ja kuten Heimo Consultingin Eeva-Liisa Ylälahti seminaarissa kertoi, ihmiset ovat myös tutkimusten mukaan valmiita mobiilimarkkinoinnin vastaanottajiksi, jos markkinointi on relevanttia ja oikea-aikaista.

Relevanttiuden vaade on mobiilimarkkinoinnissa jopa vielä tärkeämpi kuin monessa muussa markkinoinnissa. Oma kännykkä koetaan usein kaikkein henkilökohtaisimmaksi viestintävälineeksi, joten väärillä viestillä sinne tunkeva yritys saa varmasti vihat niskoihinsa.

Henkilökohtaisuus ei todellakaan ole ainoa syy relevanttiuden vaatimiseen: kuluttaja voi joutua itse maksamaan kännykkään tulevasta mainonnasta. Ilmaiseksi mainostettu videoklippi tai peli ei loppujen lopuksi olekaan kuluttajalle ilmainen, vaan hän joutuu usein maksamaan tilaamastaan mainosviestistä datasiirtomaksun.

Mainostajat kyllä kertovat tämän, mutta tietääkö ja ymmärtääkö kuluttaja oikeasti, mitä lause "maksat vain datasiirtomaksun" tarkoittaa? Kuinka paljon se lopultakin maksaa?

Operaattorit ovat kyllä pyrkineet avaamaan verkkopalveluissaan näitä hintoja (esimerkkinä oma asiakkaani Sonera näin ja Elisa näin), mutta vaikka minä työksenikin näitä asioita pyörittelen, en minä näistä mitään ymmärrä.

Sami Mäkeläinen on laskenut, mitä tiettyjen palveluiden käyttäminen kännykällä oikeasti maksaa. Jos hinta on 5 €/mt (esimerkiksi Elisan perushinta nopealle mobiilidatalle on 4,88 €), Samin laskujen mukaan esimerkiksi MTV3.fi/uutiset -sivun lukeminen maksaa 1,12 €. Se on aika paljon.

Tuntuu, että kuluttajat pitävät esim. erinäisten mobiilipalveluiden käyttämistä liian kalliina, tai liian vaikeana ymmärtää. En ihmettele yhtään. Voisivatko operaattorit tarjota kuluttajille vaikka vain kolmea pakettia: peruspaketti (veloitetaan käytön mukaan, nykyiseen malliin), rajaton käyttö (esim. 10 € kuussa) ja nopean tiedonsiirron rajaton käyttö (esim. 20 € kuussa)?

Nykyisin, jos kuluttaja ei ole itse osannut ja tajunnut valita itselleen edullisinta datapakettia, hän voi joutua maksamaan jopa mainonnasta yllättävän paljon.

Minusta on hienoa, että yritykset ovat heräämässä ymmärtämään mobiilin mahdollisuudet ja haluavat lähteä testaamaan eri vaihtoehtoja. Koko ajan tulisi kuitenkin muistaa, että mobiilimarkkinoinnin on tarjottava erityisen relevantteja sisältöjä.

Uskon, että oikealla ja oivaltavalla konseptilla toteutetusta markkinoinnista kuluttajat ovat valmiita jopa maksamaan. Hyvänä esimerkkinä voi minusta pitää saksalaisen FC Paulin MMS-saippuaoopperaa. Siinä seuran oma suosikkipelaaja seikkailee ja tilaajat maksavat jokaisesta jaksosta 99 senttiä.

Hesari iPodiin?

Micropersuasion kertoi eilen Reutersin uudesta ohjelmasta, joka kääntää heidän uutisensa podcasting-lähetyksiksi. Itse ainakin vielä tällä hetkellä otan kaikki relevantit podcasting-sisällöt ilolla vastaan, joten päätin heti testata uutta palvelua.

Ensivaikutelmani eivät sitten olleetkaan aivan yhtä innostuneita. Näköjään tekstin puheeksi muuttavat ohjelmat ovat vielä tasoltaan niin heikkoja, etten ainakaan minä jaksanut kuunnella koneen epämääräistä mutinaa kovin kauaa.

Jäin myös miettimään sitä, kuinka hyvin kirjoitettu teksti oikeasti kääntyy puheeksi. Muuttuuko kirjoitettu teksti ääneksi muuttamisen jälkeen hyväksi "radiojutuksi"? Aivan kuten muuttuuko hyvä lehtijuttu suoraan hyväksi nettijutuksi, jos sitä ei mitenkään editoida?

Vaikka haluaisinkin mielelläni lisää sisältöä omaan iPodiini, en ole vielä aivan varma, siirtyisinkö kuuntelemaan aamun Hesarin pääjutut mp3-soittimellani. Jos toteutus on monotonista konepuhetta, niin todennäköisesti en.

Jään innolla odottamaan kotimaisten toimijoiden seuraavia askeleita.

20.9.05

"Kasvoton" vastarinta

Tanja Karpela on lehtien mukaan syyttänyt Jyrki J. Kasvia kansanedustajien sähköposteihin tulvineista tekijänoikeuslakia vastustavista viesteistä. Kasvi on kuulema masinoinut tämän spämmikampanjan.

Karpela elää vielä maailmassa, jossa vastapuoli on helposti määriteltävissä. Tässä maailmassa kaikkien eriävien mielipiteiden takana on joku henkilö tai järjestö, joka on masinoinut vastarinnan. Aivan kuten Neuvostoliitolla oli USA (ja päinvastoin). Selkeä vastustaja.

Itse uskon, että nyt ja tulevaisuudessa vastarinta tulee yhä useammin olemaan kasvotonta. Sen synnyttävät kuluttajat ja kansalaiset, välillä täysin epästrukturoidusti ja välillä kollektiivisen suunnitelmallisesti.

Yhä useammin tulee kampanjoita, joita kukaan ei ole perinteisellä tavalla suunnitellut. Ne syntyvät, kasvavat ja muuttavat muotoaan siihen osallistuvien ihmisten kosketuksesta.

Karpelan reaktio on mielestäni hyvä esimerkki siitä, miten useat henkilöt ja yritykset yhä ajattelevat: Jonkun on oltava tämän kaiken takana. On oltava ihminen tai taho, johon minä voin oman kritiikkini kohdistaa.

Ajatus "kasvottomasta", aktiivisten ihmisten yhdessä masinoimasta kampanjasta tuntuu monista pelottavalta ja sitähän se onkin. Koska eriävä mielipide ei tule suoraan kenenkään suusta, on siihen vastattava ainoastaan faktalla.

15.9.05

Pissaa ja voita!

Verkkomaailmassa nopeimmin ympäri maailmaa kiertävät kampanjat ovat usein sellaisia, jossa brändi käyttäytyy hieman sopimattomasti. Kun televisiossa ja printissä vedetään kiilloitetun professionaalia linjaa, on verkossa otettava toisenlainen lähestyminen.

Virgin Express on aina ollut yhtiö, joka ei ole ottanut itseään turhan vakavasti. Ehkä siksi he uskaltavat lanseerata uuden Berliini-Bryssel -lentoreittinsä verkkopelillä, jossa pissaamalla voi saada 50 % alennuksen lentolipuista.

Harvaan kaupunkiinhan pissaaminen kuuluu niin kiinteänä osana kuin Brysseliin. Onhan siis aivan loogista, että kampanjassa juotat ensin olutta Mannekin Pisille ja sen jälkeen yrität virstaamalla hukuttaa ympärilläsi pörräävän kärpäsen.

Pois turha tärkeys! Se on ensimmäinen askel, joka digimaailmaan viraalimarkkinointia suunnittelevan kannattaa oppia. Verkossa pissallakin voi markkinoida.

14.9.05

Pro Status Quo

Kuka saa päättää, kuka saa missäkin mainostaa ja miten? Tuo kysymys näyttää julkisuudessa päätyvän kovin helposti vain tiettyjen aktivistiryhmien marmatukseksi, mutta onneksi sentään jotkut haluavat pohtia sitä.

Bob Geldofin masinoiman Make Poverty History -kampanjan televisio- ja radiomainokset saivat eilen esityskiellon Iso-Britanniassa, koska niiden katsottiin välittävän poliittisia viestejä.

En tunne Iso-Britannian lakeja, mutta minusta perustelu on perin kumma, sillä mikä oikein on poliittista? Wikipedian ensimmäisen politiikka-määrittelyn mukaan "Politics is the process and method of making decisions for groups, and any activity aimed at influencing those decisions."

Sikäli mikäli tämä määritelmä katsottaisiin oikeaksi, olisiko edes mahdollista tehdä epäpoliittista mainontaa?

Tänään meillä kotimaassa Hämeenlinnan hallinto-oikeus päätti, ettei Tampereen kaupungin liikennelaitoksen päätös kieltää www.eroakirkosta.fi-verkkosivun mainonta linja-autoissa ollut lainvastainen. STT:n uutisen mukaan syynä oli se, että mainoksen julkaiseminen saattaisi loukata.

Ymmärrän, että mainosmedioilla on oikeus itse katsoa ja päättää, millaista mainontaa he näyttävät, mutta voiko tästä eteenpäin mainoskiellon perusteena käyttää Hämeenlinnan hallinto-oikeuden hyväksi havaitsemaa lausetta: "Sori, mutta tämä saattaisi ehkä mahdollisesti loukata jotain."

Minua kirkkoon kuuluvana ei ainakaan tuollaisen mainoksen näyttäminen olisi loukannut. Pikemminkin minua loukkaa se, että tuollaisella päätöksellä virallinen taho asettautuu meidän yläpuolellemme. Se osoittaa, ettei hallinto-oikeuden mielestä ole hyvä, että ihminen joutuu kohtaamaan omaa mielipidettään vastustavia viestejä.

Tällaiset päätökset puolustavat pysyvyyttä, mutta eivät perustele sitä, miksi nykytila olisi niin erityisesti puolustamisen arvoinen.

Hassua, että www.eroakirkosta.fi saattaa loukata, mutta puolialastomat ihmiset eivät.

13.9.05

Renessanssimiehen kuolema?

MicroPersuasion ohjasi eteenpäin erittäin mielenkiintoiseen The Arizona Republicin artikkeliin, joka käsitteli iPod-aikaa, joka voi pahimmillaan muodostua myös iSolation-ajaksi.

Kun ihmiset valitsevat kaikista mahdollisista kanavistaan vain itseään kiinnostavat asiat, on riskinä se, että ihmisten näkökulmat kapenevat merkittävästi. Jos pystymme lähes aina ohittamaan omasta mielipiteestämme eroavat näkemykset - jos liberaalit ajatukset omaava ei koskaan törmää konservatiivisiin ajatuksiin - jää kokonaiskuva eittämättä hieman kapeaksi.

Itse uskon siihen, että parhaimmillaan digitaalinen on demand -maailma tarjoaa mahdollisuuden laajentaa omaa maailmankuvaansa. Toinen asia on sitten se, kuinka moni meistä siihen ehtii, jaksaa ja pystyy.

Totta näyttää kuitenkin olevan se, että kokonaisuus pirstoutuu yhä pienempiin osasiin ja tähän muutokseen on pystyttävä reagoimaan. Kohtaamme yhä enemmän yhä kohdennetumpia yleisöjä, joille ei voi puhua perinteisen massamarkkinoinnin tapaan.

Itse olen ottanut huoneentaulukseni ajatuksen "Niche is the mainstream of today", jonka Helene Venge, Levi’s® Europe'n Digital Marketing Manager sanoi osuvasti kesäkuisessa seminaarialustuksessaan.

Mutta koituuko nichemaailma renessanssimiehen kohtaloksi, sitä en tiedä. Seuraamalla vain oman mielipiteidensä mukaisia viestejä se ei ainakaan onnistu, jos se sitten tässä tiedon täyttämässä maailmassa on muutenkaan mahdollista.

10.9.05

Nämä asiat opin tällä viikolla töissä –lista

Tämä on pahimmanlaatuista oman navan kaivelua. Hyppää siis suoraan yli, jos ahdistaa.

Keskustelin eilen illalla ystäväni kanssa ja hän varoitti, että kun kerran olin ottanut puheenaiheeksi eläimet, tulee minusta ennemmin tai myöhemmin myös kettutyttö. Pari päivää sitten en edes tiennyt olevani eläintensuojelija tai kuluttaja, joka on mielipiteineen väärässä. Nyt tiedän, ja ehkä vähän jotain enemmänkin.

Vaikka itse olen muita jo kouluttanut blogimaailman ihmeisiin, sain kokea omalta osaltani pienen muistutuksen tämän maailman voimasta yhden päivän aikana (puheluita tuli useampi, sähköposteja ja tekstiviestejä myös - kaikki eivät täysin painokelpoisia, mutta mitäs siitä).

Absurdin perjantaipäivän jälkeen voisin lisätä ainakin neljä isompaa asiaa omalle Nämä asiat opin tällä viikolla töissä –listalleni.

Tämän opin 1
Minun mielestäni yksittäinen kuluttaja tekee aina arvionsa yritysten kampanjatoimenpiteistä puutteellisten tietojen perusteella. Arviointiasteikot eivät ole kovin sofistikoituneita, lähinnä malliin pidän-en pidä, mauton-tyylikäs.

Juuri näin minäkin tein JCDecaux’n kyyhkyskampanjasta kuultuani. Kuulin tarinan, jopa varmistin sen toiseltakin taholta, jonka jälkeen kirjoitin oman mielipiteeni siitä. Minulla ei ollut muuta tiedonhankintakanavaa, enkä muuta tarvitsekaan oman mielipiteeni ilmaisemiseksi. Jos markkinoija haluaisi kuluttajan pääsevän toisenlaiseen lopputulokseen, on kenen tahansa löydettävä netistä taustatiedot, joiden pohjalta voi päätyä toisiin johtopäätöksiin.

Tässä tilanteessa minä en ainakaan googlaamalla lisätietoja löytänyt, joten kirjoitin keskustelujen pohjalta, aivan kuten jo alusta lähtien kerroin.

Minulla, markkinoinnin ja mainonnan kuluttajana, ei ole koskaan toimittajan velvollisuutta kaivaa taustatietoja tai selvitellä kampanjoiden tehneiden toimistojen nimiä, jotta voisin tehdä tasapuolisen analyysin asiasta. Jos se velvollisuus kuuluu jollekin, niin minun mielestä markkinoijalle, joka ei tätä velvollisuutta tässä yhteydessä täyttänyt.

Tämän opin 2
Jos tavoitteena on hätkähdyttää ja herättää, on mielestäni oltava myös valmis siihen, etteivät kaikki reaktiot ole myönteisiä. Hätkähdyttämiseen kun liittyy useasti asioiden eettiset aspektit. Nämä tulisi mielestäni punnita jokaiselta kantilta, ei pelkästään siinä suhteellisen heterogeenisessä ja samanmielisessä työporukassa, jonka jäsenten arvot ja asenteet ovat usein yllättävän lähellä toisiaan.

Jos idea vielä laajemmankin pohdinnan jälkeen koetaan hyväksi ja se lähdetään toteuttamaan, on oltava valmis reaktioihin. Itse asiassa, en olisi varmasti saanut tietää koko kampanjasta, jos eräs ”lahjan” vastaanottaja ei olisi siitä närkästynyt. Se oli hänen reaktionsa, josta hän kertoi eteenpäin.

Minä närkästyin, koska kampanja soti omaa arvomaailmaani vastaan. Kun toteutetusta kampanjasta kaapii kuorrutuksen pois, jää minun mielestäni jäljelle vain se, että kampanjassa eläin lähetettiin lahjaksi. Kukaan ei tätä kyyhkystä työpaikalleen ollut pyytänyt, se tuli tilaamatta. Siitä ei voinut kieltäytyä omatuntoon ja etiikkaan vedoten.

Tämän opin 3
Yhdestä asiasta olen silti erittäin iloinen: Siitä, että sain perjantaina puhelinsoiton kampanjan tehneeltä Publicikselta. Uskon vakaasti, etteivät kaikki tämän maan johtavista mainostoimistoista edes seuraa tarkasti mitä heidän tuotoksistaan puhutaan (paitsi jos niitä hehkutetaan) tai pyri osallistumaan näistä käytäviin keskusteluihin. Tästä iso kiitos Publicikselle!

Blogimaailma tarjoaa kenelle tahansa välittömän vastineoikeuden, se lähes velvoittaa tarttumaan asioihin, joista olemme eri mieltä. Mielestäni nykyinen digimaailma suorastaan tyrkyttää yrityksille mahdollisuutta käydä dialogia sidosryhmiensä kanssa. Miten ja millä äänensävyllä se tulisi tehdä, on jokaisen itse päätettävä.

Mutta dialogiin ryhtyminen tarkoittaa mielestäni myös sitä, ettei tavoitteena saa olla toisten ihmisten pään kääntäminen. Dialogi ei ole väittely, josta jompikumpi selviää voittajana. Sen lopputuloksena siihen osallistuvat saavat paremman näkemyksen siitä, miten ja miksi toiset toimivat niin kuin toimivat, ja juuri tuota tietoa markkinoija tarvitsee entistä enemmän.

Tämän opin 4
Eräs itseäni koko jutussa mietityttänyt asia on se, olisiko minun kirjoitukseeni reagoitu, jos se olisi ollut vaikkapa eläinsuojelijoiden keskustelupalstalla. Epäilenpä, että ei.

Nyt eriävä mielipide tuli vähän niin kuin alan sisältä, olkoonkin, että vain perusvalkokaulustyöläiseltä ja entiseltä copywriteriltä. Jos asia on näin (ja sitähän kukaan meistä ei voi todistaa), kertoo se ennen kaikkea siitä, mikä vastuu meillä jokaisella markkinointi-ihmisellä on sanoa ääneen mielipiteemme ja olla myös eri mieltä, kun siltä tuntuu. Niin kauan kun erimielisyys keskittyy tekemiimme asioihin, on kaikki hyvin.

Jos kerran rivityöläisen mielipide voi jo saada aikaan puheluita toimitusjohtajalle, niin mitä voisivatkaan saada korkeamman tason markkinointipäättäjien pohdinnat?

- - -

Tämä ei ollut maailman tärkein asia. Joku sanoi minulle, että minun tulisi keskittyä tärkeämpiin aiheisiin, mutta sillä perusteella reagointi ja dialogi jäisi vähän turhan vähäiseksi.

Se oli tärkeä asia minulle juuri sinä hetkenä, kun sen kirjoitin. Ei maailman tärkein, mutta tärkeä. Mielestäni juuri näin epärationaalisesti me kaikki toimimme ja teemme päätöksiä. Tällaisille kuluttajille me kaikki markkinointiakin teemme ja siksi yritän kovasti miettiä omalta osaltani, mitä voisin tästä oppia.

Yksi tästä absurdista tapahtumasta nouseva tärkeä kysymys, jota itse en ole vielä ehtinyt kunnolla pohtia, on se käsittämätöntä yrityslahja- ja lahjuskulttuuri, joka mainos- ja mediakentällä vallitsee. Siirrän sen pohdintalistallani pari piirua eteenpäin ja palaan siihen joku päivä. En ehkä blogissani, vaan ihan muualla. Sen kuitenkin jo tiedän, että eihän tässä lahjojen maailmassa ole mitään järkeä.

8.9.05

Netistä televisioon

MarketingVox kertoo WB:n Supernatural-tv-sarjan aloittavan netissä. Ensimmäinen osa on katsottavissa viikkoa ennen televisiodebyyttiä Yahoon saitilla.

MarketingVox oli laittanut tämän uutisen kategorioihin alternative marketing, broadband, demographics, entertainment, major players news, media convergence, multi-channel marketing, rich media, signs of what's to come ja top stories.

Kaikki nämä kategoriat ovat aivan relevantteja, mutta mielestäni kaikkein selkein kategoria puuttui ja se on word of mouth -markkinointi.

Tällaisen toiminnan logiikkahan on kristallinkirkas: Kaikki haluavat nähdä kaiken ensimmäisenä, ennen kuin muut. WB tarjoaa ihmisille mahdollisuuden olla edelläkävijä (tai ainakin mahdollisuuden tuntea olevansa edelläkävijä).

Ihminen on turhamainen eläin. Olla ensimmäinen, muita edellä, se on monille meistä (puhun myös itsestäni) tärkeää, myönnämmepä sitä tai emme. Ja tuollaisesta kokemuksesta kerromme mielellämme myös eteenpäin.

Viesti kulkee eteenpäin ystävältä toiselle. Hyvä tulos saavutetaan tietenkin vain silloin, jos Supernatural on oikeasti hyvä ja mielenkiintoinen.

JCDecaux, kaikkien eläinten asialla

Mediatoimistoihin ja asiakkaille tulvii erinäisiltä asiakkailta viikko toisensa jälkeen mitä kummallisimpia lahjoja, selänraapijasta kakkupaloihin.

Jälkimmäinen tuli tänään JCDecaux'lta, tuolta ulkomainosjätiltä, jonka kaikki muistamme kesäkuussa poistaneen Animalian "lukuisia valituksia" saaneen eläinsuojelukampanjan.

Näyttää siltä, että JCDecaux on valinnut oman puolensa ja se ei ole todellakaan eläinsuojelun puolella. Eräs asiakkaamme nimittäin kertoi, että hän oli saanut JCDecaux'lta lahjaksi postissa lähetin tuoman elävän kyyhkysen. Kyllä. Eläimen.

Lisäys 9.9.2005: Sain tänään puhelun toimistolta, joka suunnitteli tämän kampanjan. Lisäyksenä ylläolevaan minulle kerrottiin, että kyyhky kuljetettiin toimistoon kyyhkynkuljetuslaatikossa ja sen toi eläinkouluttaja. Tämä on tietenkin hyvä asia, mutta jo periaatteellisesti olimme hyvinkin eri linjoilla kampanjasuunnittelijan kanssa.

Ohjeissa oli sentään ystävällisesti sanottu, että jos ulkona sataa, niin eläintä ei saisi päästää vapaaksi (vaan mitä sillä siis pitäisi tehdä?), tai voihan siitä tietenkin tehdä myös kyyhkyspaistia, jos niin tahtoo.

Mutta muistaen kesäkuisen kampanjan, ei voi kuin ihmetellä tällaista "asiakaslahjaa". Kyseessä on eläinrääkkäys ja eläinsuojeluasia. Lahja on mauton, ajattelematon, jopa törkeä. On toki totta, että nykyisessä maailmassa mediahälyn keskeltä on vaikea erottautua, mutta erottautuminenkin täytyy tehdä tyylillä.

Onneksi minulle tuli JCDecaux'lta vain Sacher-kakkupala, mutta täytyy sanoa, että kyllä se jotenkin oudosti maistui kyyhkyseltä. En syönyt kakkuani loppuun.

Tämä mielipide on täysin henkilökohtainen, eikä edusta millään tavalla työnantajaani Dagmaria. Tämä tarina on kirjoitettu keskustelun pohjalta.

Koska itsekään en meinannut uskoa tarinaa, pyrin tarkistamaan sitä parista eri lähteestä. Ne ainakin vahvistivat tarinan todeksi, joten siksi kerron sen eteenpäin (samalla toivoen, ettei tämä olisi totta - myönnän iloisesti, jos olen ollut väärässä!).

Ihan itse en ole kyyhkystä päässyt näkemään paketissa. Onneksi.

6.9.05

Se on dadaa!

It's vähäinen määrä
ihme
että joten usea
haikea laulelma

hankkia penny
aikana ikä jokseenkin
Ranska
iso kirjain, Pariisi.

Harva mainitseva erota
vieras avulla moinen eloisa
painos, kö

it's ajaa kirsikanpunainen
kukkia kotona
rauhallinen puisto
-lta

Anna kun esittelen: Dada-matkatoimisto!

Kuluttaja on aina väärässä

Lukeepa mitä tahansa markkinointialan kirjallisuutta, viime aikoina markkinoijia on kehotettu päästämään irti brändistään ja ottamaan ihmiset mukaan tuottamaan sisältöjä, muutamia kehityslinjoja mainitakseni.

Siinä surullisen kuuluisassa nurkkahuoneessa viesti ei aina ole kuitenkaan mennyt täysin perille. Hyvän esimerkin tarjoaa Adrants, joka kertoo, kuinka Lego opettaa omassa verkkopalvelussaan ihmisiä käyttämään heistä oikeaa, suojattua brändinimeä.

Voi sitä onnetonta kuluttajaa, joka ei tiedä, että Legoihin tulisi aina viitata termillä Lego, ei Legos (in English). Hän saattaa näpytellä osoitteekseen www.legos.com, jonka Lego kyllä omistaa.

Mutta sen sijaan, että hänet vain ohjattaisiin suoraan Legon verkkopalvelun etusivulle, hänelle kerrotaan, että "Käytit hienoista leluistamme aivan väärää nimeä! Suojele meidän kanssa hienoa brändiämme ja käytä aina termiä Lego, ei Legos."

Anteeksi mitä? Yritys siis sanoo kuluttajalle, että he ovat häneen hieman pettyneitä, sillä hän ei osaa käyttäytyä brand bookin mukaisesti.

Voi kai sen kuluttajan ottaa mukaan rakentamaan brändiä myös näin...

Lisäys 8.9.2005: Tämän päiväisessa Media Postissa (vaatii rekisteröinnin) Legon edustaja yrittää selittää asiaa parhain päin, mutta lopputulema on ainakin minusta täysi nolla. Näin ei tuotemerkkiä tulisi suojella.

Ainakin yksi tyytyväinen podcastingin kuuntelija

Radio on kasvanut korvaani kiinni. En erityisemmin välitä televisiosta, mutta ilman radiota tunnen oloni orvoksi. Ehkä olen ollut viime vuosina levoton siksi, että omat työni ovat pitäneet minut yhä tiiviimmin poissa radion äärestä.

Minusta radion ei tarvitse olla jukeboksi. Itse asiassa, sen ei pidä olla pelkkä jukeboksi. Siksi otinkin ilolla vastaan YLEn ensimmäiset podcasting-lähetykset, varsinkin kun lähetettävien ohjelmien lista vastasi aika täydellisesti omaa toivomuslistaani.

Latasin ensimmäiset ohjelmat soittimeen ja lähdin lenkille. Puhe ikuisista kysymyksistä rytmitti lenkkini aivan uudella tavalla. Ohjelmat, jotka olivat aiemmin täysin aikataulujeni ulottumattomissa, olivat minun. Juuri siinä hetkessä, jota itse pidän kaikkein rentouttavimpana ja tärkeimpänä.

Kaipaan puheradiota. Lauantaina palasin pitkän lenkin jälkeen kotiin, kroppa ekstaattisen väsyneenä ja mieli täynnä ajatuksia. Taidan vaihtaa kanavaa ja poistaa iPodistani kaikki turhat biisit.

30.6.05

Tosielämän lautapeliä

En pitänyt koskaan lapsena Monopolista - riippumatta siitä keräsinkö kaikkien rahat vai en. Siksi ajatus Monopolin juhlavuodesta ei innostanut minua lainkaan. Kunnes törmäsin AdLandissä juhlavuoden hauskimpaan sovellukseen: Pelaa Monopolia Lontoon kaduilla. Oikeasti.


Nettiä ja tosielämää yhdistävässä pelissä rakennat aluksi oman kiinteistösalkkusi. Toisin kun normaali Monopolissa, tässä pelissä sinulla on käytössäsi 7 taloa ja 2 hotellia, jotka asetat pelilaudalle heti pelin alussa.


Tarkoituksena on valita sellaiset kadut, jonka ohi mahdollisimman usea Lontoon taksi ajaa seuraavien 24 tunnin aikana. Tosielämän peliksi tämä Monopoli muuttuu, sillä Lontoon kaduilla suhaa parhaillaan oikeastikin 18 GPS-laitteilla varustettua taksia, joista valitset yhden omaksi pelinappulaksesi. Loppujen 17 taksin joukosta sinua vastaan valitaan kilpailemaan 5 muuta.


Ei muuta kuin peli käyntiin ja jää jännityksellä seuraamaan valitsitko oikeat paikat taloillesi ja hotelleillesi, jotta mahdollisimman moni vastaasi asettuva taksikuski ohittaisi ne. Pelitilanteet päivittyvät 15 minuutin välein.


Mukaan pelaamaan pääset osoitteessa http://www.monopolylive.com/login.html.


PS. Miljoonien puntien alkutappion jälkeen ostamani kadut ja kiinteistöt ovat osoittautuneet hyväksi sijoitukseksi. Rahaa on koossa muutamien tuntien jälkeen yli 45 000 000 puntaa. Lähes kaikki tulos on tehty Trafalgar Squaren hotellilla, mutta samapa tuo mistä se raha kotiin tulee!

Podcasting-lähetykset Suomeen heti lomien jälkeen

YLEQ:n puolenpäivän uutiset kertoivat, että YLE aloittaa podcasting-testilähetykset heti lomakauden jälkeen. Vaikka kovasti yritin katsoa ja etsiä tarkempaa tietoa asiasta, ei sitä vielä mistään löytynyt.

Kansa vaatii tietää, mitä, missä ja milloin!

Jos itse saisin YLEn valikoimasta tehdä oman toivelistani, kuuntelisin podcasting-lähetyksinä ainakin seuraavat ohjelmat:

  • Alivaltiosihteeri
  • Miten minusta tuli minä
  • Sanomalehtikatsaus
  • Eve Mantu
  • Markku Heikkinen (tuo mies on radioguru!)
  • Kino Kangassalo

    Sopivassa mielentilassa saattaisin jopa innostua YLEX:n aamun ja iltapäivän parhaista paloista, mutta tuskin niitä päivittäisin iPodiini tilaisin.

    Mitä sinä haluaisit kuunnella? Ja kuka keksisi ensimmäisenä fiksun suomenkielisen nimen podcastingille?

  • 30.5.05

    Blogipaitsiossa

    Kannettava tietokoneeni meni rikki. Palasin lounastunnilta, eikä se inahtanutkaan. Kone lähti huollettavaksi ja minusta tuntui aivan siltä kuin napanuorani työpaikan ulkopuoliseen maailmaan olisi katkaistu.

    Sinne meni RSS-lukijani. Päivittäin seuraamani blogit. Osoitteet. Olin joutunut blogipaitsioon.

    Minut passitettiin jäähylle ja jäin ihmettelemään, kuinka haavoittuvainen digimaailma voikaan olla. Yksi prosessori sanoo Näkemiin ja arkirutiinini menevät täysin uusiksi.

    Taidan viimeistään nyt tietää, mihin modernit terroristit tulevat jatkossa iskemään.

    Pari sanaa podcastingistä

    Nyt blogini reaaliaikaisuus saa hieman hellittää. Podcastingistä on meuhkattu jo pitkään, joten kuukausi sitten asiakasuutiskirjeessämme julkaistu juttu ansaitsee mielestäni tulla julkaistuksi hieman laajemmallakin jakelulla. Ennen kaikkea siksi, että yllättävän moni ei podcasting-huumasta huolimatta ole vielä asiaan kovin perehtynyt.

    Minä en ole vielä omaa mp3-soitinta hankkinut, vaikka oman musiikkikirjastoni digitoiminen iTunesiin onkin jo hyvässä käynnissä, mutta kyllähän näiden podcastingien kuuntelu hyvin duunikoneellakin onnistuu.

    Podcasting: Radion pull-palvelu kohtaa tee-se-itse-radion

    Mitä, jos kuka tahansa voisi tehdä omaa radio-ohjelmaa ja saada sille tuhansia kuuntelijoita? Tai jos voisit tilata radion suosikkiohjelmat suoraan omaan mp3-soittimeesi ja kuunnella ne silloin kun se parhaiten sopii? Molemmat onnistuvat jo nyt, kiitos podcastingin.

    Blogit ovat jo muutamia vuosia tarjonneet kenelle tahansa kanavan luoda oman nettimedian, nopeasti ja helposti. Viime vuoden aikana pinnalle nousseet Applen iPod-soittimet ovat luoneet blogien kaltaisen ilmiön, jota kutsutaan nimellä podcasting.

    Podcasting mahdollistaa sen, että kuuntelija valitsee itse, mitä ohjelmia hän kuuntelee ja milloin. Kun hän löytää kiinnostavia ohjelmia vaikka iPodderX:stä tai PodcastAlley'stä, hän tilaa ne RSS-lukijaansa, jonka kautta ne siirtyvät automaattisesti koneeseen yhdistettynä olevaan mp3-soittimeen.

    Monet radiokanavat ovat jo lähes koko internetajan julkaisseet omissa verkkopalveluissaan ladattavia ohjelmia kuunneltavaksi, mutta vasta podcastingin kaltainen jakelu vie radion push-maailmasta pull-maailmaan.

    Tilaamisen jälkeen uudet lähetykset latautuvat aina automaattisesti soittimeen, eikä kuuntelija koskaan missaa suosikkiohjelmaansa. Hän vain nappaa mp3-soittimensa ja kuuntelee valitsemansa ohjelmat lenkillä, työmatkalla, illalla lasten nukkumaanmenon jälkeen - silloin kun se hänelle parhaiten sopii.

    Tee-se-itse-puheradio
    Kuluttaja on myös podcastingin aiheuttaman toisen suuren muutoksen keskiössä. Digitaalisen maailman kehitys on nyt edennyt siihen pisteeseen, että lähes kuka tahansa voi alkaa tehdä omaa radio-ohjelmaa ja lähettää sen RSS:n kautta ympäri maailmaa kuunneltavaksi. Vaikka podcasting ei olekaan aivan yhtä helppoa kuin blogien tekeminen, on se jo hämmentävän suosittua.

    Omia säännöllisiä radiolähetyksiään verkossa jakelevat jo esimerkiksi NASA, amerikkalaisesta Music Televisionista tuttu Adam Curry ja viininystävien Grape Radio. Maailmalla kuunnelluimmat podcasting-lähetykset ovatkin lähes kaikki yksityisten ihmisten ja yritysten tuottamia, eivät suurten mediatalojen.

    Parhaat podcastinglähetykset ovat laadultaan ja sisällöltään erittäin korkeatasoisia. Suurin osa podcasteistä on puheradiota ja lähetykset käsittelevät usein tiettyä, hyvinkin tarkkaan rajattua aihealuetta. Moni podcastingiä lähettävä on kertonut oman innostuksensa syntyneen siitä tosiasiasta, ettei nykyisessä radiokentässä ole tarpeeksi tilaa erillisille nicheohjelmille. Hyvänä esimerkkinä voi mainita amerikkalaisen Tim Bourquin, jonka kestävyysurheilulajeihin keskittyvällä Endurance Radiolla on tällä hetkellä 15 000 tilaajaa. Määrä on ehkä pieni, mutta jokainen kuuntelija on itse päättänyt ladata ohjelman ja kuunnella sen. Kohdennetumpaa radio-ohjelmaa on vaikea löytää.

    Podcasting ei kuitenkaan rajoitu pelkästään radio-ohjelman kaltaisiin sisältöihin. Yksi podcastingin edelläkävijöistä on ollut amerikkalainen Duke University, joka on hyödyntänyt mp3-soittimia erityisesti vieraiden kielten ja musiikin opetuksessa. Yliopisto on jakanut ilmaiset soittimet opiskelijoilleen. Siinä missä opiskelijat jonottivat ennen kirjastoon kuuntelemaan opiskelunauhoja, he saavat esimerkiksi vieraiden kielten ääntämisohjeet tai klassisen musiikin kuuntelukurssin suoraan omaan iPodiinsa.

    Tekijänoikeudet rajoittavat mediataloja
    Suurista mediataloista podcasting on herättänyt eniten kiinnostusta yleisradioyhtiöissä, joilla on paljon puhelähetyksiä. Esimerkiksi BBC tarjoaa jo yli 20 radio-ohjelmaansa säännöllisinä podcastinglähetyksinä. Lähetettävien ohjelmien lista sisältää muun muassa ajankohtaisia haastatteluita, elokuva-arvosteluja ja urheiluohjelmia. Kaupallisista radioista esimerkiksi Virgin Radio tarjoaa podcastinginä suositun aamuohjelmansa hauskimmat palat. Suomen mediataloista ainakin Yleisradio on jo suunnitellut omien podcasting-lähetysten aloittamista.

    ”Asia on meillä mietinnässä. Palvelun idea on kyllä niin mainio, että meillä on aidosti pyrkimys kokeilla, olisiko podcasting meille yksi uusi tapa palvella yleisöjä,” kertoo YLEn radion uusista palveluista vastaava kehityspäällikkö Tuija Aalto.

    Kuten nettilähetystenkin kanssa, niin myös podcastinglähetysten sisältöä rajoittavat tekijänoikeudet. Siksi ohjelmatarjonta on tähän asti keskittynyt pääasiassa puheohjelmiin.

    ”Toisin kuin usein luullaan, YLE ei suinkaan automaattisesti omista internetjakeluoikeuksia radiossa ja televisiossa esitettäväksi hankkimaansa sisältöön, vaan asiasta on sovittava kaikkien tekijänoikeuksien haltijoiden kanssa erikseen”.

    ”Tällä hetkellä meillä on journalistien kanssa voimassa oleva sopimus internetjakelusta ja tähän asti olemme tarjonneet journalistien oikeuksien piiriin liittyvää sisältöä streaming –formaatissa, eli ohjelma soitetaan YLEn palvelimelta niin, ettei sitä ladata mihinkään sieltä pois.”

    Jos muuta kuin omien toimittajien tuottamaa sisältöä haluttaisiin podcastata, on neuvoteltava vielä esimerkiksi näyttelijöiden, kirjailijoiden ja muusikkojen oikeuksia valvovien järjestöjen kanssa.

    "Meidän täytyy muodostaa tekijänoikeuksia edustavien järjestöjen kanssa yhteinen näkemys sopimusten soveltamisesta podcastingiin", Aalto kertoo.

    ”On neuvoteltava melkoisen paljon ennen kuin olemme digitaalisessa on demand - maailmassa koko YLEn sisältövalikoimalla,” Aalto naurahtaa.

    Ohjelmistot ovat jo valmiina
    Kaupalliset ja yleisradioyhtiöt rakentavat parhaillaan omia podcastingstrategioitaan. Kentälle on tullut jo paljon uusia pelureita, esimerkiksi Loyal Ears –yhtiö tarjoaa radiokanaville uutta ohjelmistoa, joka mahdollistaa podcasting-lähetysten helpon tekemisen ja jakelun. Kanavat voivat itse päättää tarjoavatko ne lähetyksiä ilmaiseksi vai pientä maksua vastaan.

    Mediayhtiöille podcastingin aiheuttama muutos ei ole välttämättä suuri, kunhan tekijänoikeuskysymykset saadaan sovittua. Heille kyse on pitkälti uuden jakelutavan käynnistämisestä, kuten Yleisradion Aaltokin muistuttaa: "Podcastinghan on vain yksi tapa vielä kätevöittää sisältöjen vastaanottamista, rss-koodin pohjalle kehitetyllä softalla."

    Suuremmaksi muutokseksi voi tulla se, että nyt tekniikka mahdollistaa aktiivisten mediankuluttajien itse tuottamat radio-ohjelmat. Jos sinulla on sanottavaa digitaalisella aikakaudella, voit sanoa sen juuri sillä tavalla, mikä soveltuu itsellesi parhaiten: kirjoittavat voivat blogata ja puhujat podcastata. Kun nettiyhteydet yhä nopeutuvat, tulevat seuraavaksi varmasti vuoroon videoblogit. Yleisö valtaa hiljalleen mediaa takaisin itselleen.

    26.5.05

    Hyvää viraalia

    Ei paskempi tapa viettää työpäivää: Katselin yhden päivän ajan viraalivideoita ja pelailin netissä kiertäviä viraalipelejä. Monet netin ns. viraaliviritelmistä ovat vielä melkoisen kökköjä, joten päivä viraalimarkkinoinnin parissa alkoi jo iltapäivän alussa hieman puuduttaa.

    Meillä Suomessa viraaliulottuvuus tuntuu jäävän Lähetä kaverille -linkin tasolle. Kärjistäen voisi sanoa, että yllättävän moni viraalimarkkinointia netissä käyttävä yritys ei ole vielä osannut vastata kysymykseen: Miksi ihmeessä kukaan haluaisi lähettää tätä meidän mainostamme eteenpäin?

    Päivän paneutumisen jälkeen viraalivirityksistä löytyi mielestäni kaksi selvää linjaa:
  • Hauskat videot, ei 30 sekunnin spottia: Astetta rohkeampaa, hauskempaa sisältöä, joka ei silti saa olla liian mainosmaista
  • Pelaa tätä kesken tylsän työpäivän! Brändi tarjoaa hengähdystauon keskellä päivää ja parhaimmillaan voit myös haastaa kaverisi mukaan

    Hyvä viraalimarkkinointi on aina todellista prime time -markkinointia. Sen saaja viettää kesken tylsän duuni- tai opiskelupäivän pari minuuttia hauskan mainosvideon parissa tai pelaamalla Yritys X:n sponssaamaa peliä.

    Ja parhaat viraaliviestit lähettää mielellään eteenpäin. Minä esimerkiksi suosittelen lämpimästi näitä:
  • Consumer Union For Safer Drugs: Jos kuluttajavalistus olisi aina tällaista, niin eiköhän viesti menisi hyvin perille! [Kiitos Jaffe Juice]
  • Levis 501: Uncomplicated: Jos vanhat suosikkifarkut pitää positioida jotenkin, niin juuri näin! [Lähteen jo kadotin :-(]
  • 42 Below Vodka: Ihan kaikkea ei viitsi valtavirtamediaan tunkea. Valitettavasti! [Lähteen jo kadotin :-(]